Terve tuloa takaisin, Mew

Mew joskus silloin, kun mopo oli karkaamassa.

Eipä olisi uskonut, ei todella, että Mew tekee rautaisen paluun, on hyvä ja uskottava. Uusi levy on kertakaikkiaan mainio.

Edellisestä totaalisesti metsään menneestä Stories-levystä on jo aikaa. Kyseessähän oli onnettomuus, jossa kello kilkatti kauan ja kovaa. Kaikki muut paitsi Mewin tyypit huomasivat jo ennen levyn julkaisua, että kunnianhimoissaan bändi on mennyt mäntyä vasten ja kovaa. Kunnianhimoa toki pitää olla, mutta näiden juuttien kunnianhimossa oli enemmän kuin ripaus hybristä. Tuloksena oli möhkäle, jota voi huoletta sanoa tekotaiteelliseksi, vaikka sanaa vihaankin.

Kun uutta materiaalia ei sen jälkeen ole tullut, niin olen kylmästi pudottanut suosikkibändini menetettyjen tapausten joukkoon. Kun vielä tuli tieto, että uuden levyn nimi on kummallinen +-, ja ensisingle aika tavanomainen Satellites, niin levyyn tutustuminen tuntui kuivalta pakkopullalta.

Yllätyin kyllä, kun Soundiko-se-oli antoi viisi tähteä levylle. No, onhan aiemminkin kriitikoiden Mew-maku ollut horjuva. Mutta nyt kun olen muutaman kerran pyöräyttänyt levyn läpi, on sanottava, että kriitikko oli jäljillä.

Ei tämä ole Frengers, ei Kites, mutta erinomainen levy. Nimenomaan kokonaisuutena +- toimii todella hyvin. Yksittäiset kappaleet eivät yllä aivan Mewin maagisiin huippusuorituksiin, joskaan esimerkiksi eeppinen Rows ei yhtään häpeäisi edellä mainituilla kiekoilla.

Joka kerralla kuuluu lisää hyvää. Onpa hauskaa, kun levyn kakkospiisissä Witness kuullaan toista mieslaulakaa kuin Jonas Bjerreä. Vieraileviin naisiinhan on totuttu, ja niitä on nytkin.

Olen suorastaan innoissani tästä levystä! On niin kiva, kun Vanha Kunnon Suosikki yllättää iloisesti. Runopoika sisälläni riemuitsee.