Monessa hyvässä piisissä on "se kohta", ja A Boressa se on tämä:
I haven't always been like this
Se on hetki ennen kliimaksia. Kliimaksi on:
I really Am a hopeless optimist
I used to see the world
as one
Yhdessä nuo neljä riviä ovat levyllä ylväät, mutta kirjoitettuna... ei niinkään. I haven't always been like this on oikein. Se on hyvää lyriikkaa melankoliseen popmusiikkiin, ja sitä voi miettiä pitkään, sille on merkityksiä rajattomasti.
Mutta sen jälkeen rivit vaikuttavat valjuilta paperilla. Kun musiikki ei ole tukena, kaikki romahtaa.
Piisi on vanha, mutta huomasin tämän vasta hiljattain, kun kappaleen tunnelma iski kunnolla ja ajattelin kaivaa rivit esiin. Kieltämättä petyin kaivausten tulokseen. Niin, musiikista kirjoittaminen on kuin arkkitehtuurista tanssiminen, mikä jälleen on todistettu. M.J.O.T.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti