maanantai 5. huhtikuuta 2010

Muista lisätä tähän otsikko kunhan keksit hyvän

Edellisessä postauksessa tuli esille Manboyn A Bore, eittämättä suomalaisen popmusiikin yksi hienoimmista kappaleista ja suorastaan tyrmäävä avaus bändin uralle. Manboy on hyvä yhtye, vaikka välillä se on flirttailut vähän liikaa happroradiomeiningin kanssa. (Kaikki uskolliset lukijani muistavat nyt varovaiset kehuni Happoradiolle, mutta se kiitos kuuluu muutamille riffeille. Happoradiomeininki on kamalaa.)

Monessa hyvässä piisissä on "se kohta", ja A Boressa se on tämä:

I haven't always been like this


Se on hetki ennen kliimaksia. Kliimaksi on:

I really Am a hopeless optimist
I used to see the world
as one


Yhdessä nuo neljä riviä ovat levyllä ylväät, mutta kirjoitettuna... ei niinkään. I haven't always been like this on oikein. Se on hyvää lyriikkaa melankoliseen popmusiikkiin, ja sitä voi miettiä pitkään, sille on merkityksiä rajattomasti.

Mutta sen jälkeen rivit vaikuttavat valjuilta paperilla. Kun musiikki ei ole tukena, kaikki romahtaa.

Piisi on vanha, mutta huomasin tämän vasta hiljattain, kun kappaleen tunnelma iski kunnolla ja ajattelin kaivaa rivit esiin. Kieltämättä petyin kaivausten tulokseen. Niin, musiikista kirjoittaminen on kuin arkkitehtuurista tanssiminen, mikä jälleen on todistettu. M.J.O.T.

Ei kommentteja: