Tuli mieleen, että sellainen voisi olla Saran Joa Korhonen. Hassua kyllä, heti kohta Joa Korhonen tulee uuden projektinsa kanssa Seinäjoelle. Meikä tarkistaa. Meikä vakuuttuu.
Jenni Niemen kanssa Joa esittää satukirjapoppia. Hyvin kaunista mies ja kitara, nainen ja koskettimet ja joku vielä sahaamassa kitaraa jousella -musiikkia. No tällä keinolla Joasta ei tule läpimurron tekijää, vaikka musiikki on ensiluokkaista. Korhonen osaa laulaa englanniksi. Suomen kanssahan on ollut niin ja näin.
Meadow Island oli Seinäjoella lämppärin lämppärinä. Välibändi oli Day Eleven. Bändillä oli energiaa, mutta se hukkui epävarmaan läsnäoloon, persoonattomuuteen ja tavanomaisiin piiseihin. Parhaimmillaan bändi kuulosti hetken Faith No Morelta, ja välillä sahaaminen sahaamisen ilosta toimi, mutta kun palattiin piiseihin, niin ei.
Pääesiintyjä oli Herra Ylppö & Ihmiset. Ja sehän toimi. Ylpöllä on semisti karsimaa ja aikamoiset äänijänteet. Bändillä oli rokkivaihde päällä. Hyvä homma.
Rokkia.
Hissua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti