Herra A.W. Yrjänä on ryhtynyt larppaamaan Vesa-Matti Loiria, toistaiseksi onneksi vasta fyysiseltä olemukseltaan. Jos sama Arto-Wiljami alkaa myös tutustuttaa hahmoonsa muuta loirimaista, kuten että örisee televisiossa ja iltapäivälehdissä joutavuuksia joita meidän kaikkien pitäisi tippa silmässä ja asennossa seisten seurata, niin kohta ei enää kehtaa kuunnella CMX:ää.
Pitää pitää kiirettä, siis. CMX on niitä bändejä, joista olen pitänyt enemmän kuin kuunnellut. Joillekin CMX on Matti, joillekin Talvikuningas. Minulle vähän molempia, hyvin vähän.
Erityisesti CMX on haikeanvaikeankauniiden runopoikapoplaulujen yhtye. Asko-Wernerin sanoitukset eivät parhaissa poplaulelmissa ainakaan ole edes liian vaikeita. Ihmetellä siis täytyy, että jotkut ovat olleet yllättyneitä Antti-Walerin yhtyeen popsensiniliteetistä, nyt kun uusi levy solisee, helisee ja helmeilee.
Lupaan, pyhästi, että täst'lähin CMX soi tarpeeksi. Nyt männäiltana olen osan suoritteesta tehnyt. Hyvää kamaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti