Magenta Skycoden Relief on toistaiseksi vahvin ehdokas vuosikymmenen parhaaksi levyksi, lähinnä tietenkin koska tässä on yhdeksän vuotta aikaa väsätä kovempaa kamaa. Ja jos muut eivät siihen pysty, niin Jori varmaan. On kuitenkin sanottava, että tuskin Relief on ihan yhtä hyvä kuin IIIII, joskaan ei siitä varma voi olla vajaan viikon kuuntelun jälkeen. IIIII oli kompaktimpi, selkeämpi, tinkimättömämpi. Relief on laajempi, ilmavampi, avoimempi. Ja Jori laulaa rohkeammin.
The Simple Pleasures: Hyvä intro, mutta levyn ehkä tylsin piisi. Mutta jos tylsin on tätä tasoa, niin ei ole valittamista.
Kipling: Kappaleessa on mukana jotain epä-Magentaa, varmaan tuo laukkaaminen. Muutenkin tässä on minusta paremmat ainekset kuin on tulos. Esimerkiksi loppupaisuttelu (ja -hissuttelu) kolmen ja puolen minuutin jälkeen on liikaa.
Night Falls on the Rifle: IIII:n kadonnut kappale. Parhaalta maistuva pala tätä herkkua, ainakin nyt tuntuu siltä.
Sometimes: Myös tämä on kaikua debyytiltä, mutta sen lisäksi tässä on imelä sivumaku, joka IIIII:ltä puuttui. Ensin se tuntui jopa liian imelältä, mutta sitten ihan hyvältä. Vähän jännittää kestääkö Sometimes kuuntelua.
King Of Abstract Painters: Tässä alkaa sitten olla IIIII kovin kaukana ja 60-luku tosi lähellä. Beach Boysin Pet Soundsin kadonnut kappale (laulustemmat taitaa olla puhdasta Sloop John B:tä), josta Brian Wilson olisi kateellinen. Ensimmäinen levyn uusista kappaleista, joka avautui.
Trains Are Leaving The Yard: Lisää kaihoa, enemmän akustista kitaraa ja eeppistä puolihuutoa sitten kertsissä. Tässä on jotain todella tuttua, mutta en nyt saa päähäni mitä.
The Old World: Alun soundit kertovat, että Imogen Heapia on kuunneltu. Kappaleessa on nätti pianokuvio ja kohtia, jotka lupaavat paljon: juuri sitä, millä minut saa varmasti puolelleen. Jotain jään kuitenkin kaipaamaan, se viimeinen idea on hukassa, ainakin vielä.
Escaping Outdoors: Se levyn selkein poplaulu ja pienellä vaivalla tämän voi kuvitella Paulan ja Miran laulettavaksi. Tämä on Jorin leipää, ydinosaamista.
Montag: Hesarin mukaan jo huvittan eeppistä, mutta ei nyt minusta. No vähän. Mutta silti hieno kappale, ja sikäli harvinainen mahtiballadi, että aukeaa nopeasti. Hienot kaiut ja kuorot.
We're Going To Climb: Evankeliumi Jorin mukaan, lähes uskonnollinen kokemus. Kaikessa kauneudessaan silti ehkä vähän irrallinen levyn muusta materiaalista, mutta voi johtua siitäkin, että on tätä jo vuosikausia (!) veivattu. Onhan tämä nyt niin uskomattoman hieno kappale, että ei mitään rajaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti