Ennen Pariisn Kevään keikkaa Rytmikorjaamolla 1.10. dj soitti muun muassa VETOa. Tuli hyvä mieli, kun muisteli kesän 2009 Provinssirockia ja VETOn huippuvetoa siellä.
Kun lavalle asteli Artturi Taira, tuli mieleen Rubikin upea keikka samassa tapahtumassa.
Ja kun bassotaiteilija Jussi Hietala kopeloi lavalla instrumenttiaan, tuli mieleen Underwater Sleeping Societyn hieno esitys Rytmikorjaamolla puolelle kouralliselle yleisöä.
Kun jonain päivänä tiet taas kohtaavat Pariisin Kevään kanssa, niin todennäköisesti silloin ei muistella Rytmikorjaamon keikkaa erityisen muistorikkaana tapahtumana. Ennen siellä oli kuin selkäänsä otti. Kuitenkin Metsän laidalla puut oli oikeastaan ainoa piisi, joka syveni levyversioihin verrattuna. Muuten esitykset olivat hiukan pintapuolisia. Ei oikein lähtenyt.
Se ei poista sitä tosiasiaa, että Pariisin Kevään musiikki on hienoa. Ja bändissä ei ole perustavanlaatuista vikaa. Oli etukäteen tiedossa, että Arto Tuunelan esiintyminen on haavoittuvaa. Lisäksi Seinäjoen keikka oli kiertueen eka keikka, joka ei ollut loppuunmyyty. Jos on epävarmuutta, niin kyllä se tällaisessa tilanteessa sitten nousee esiin.
Mutta ei se nyt huono esitys ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti