Viime ajat seikkailuni popmusiikin parissa ovat olleet vähäisehköjä, pinnallisehkoja ja hapuilevahkoja. Parannan ehkä tapani, ja sille on jo innoituskin, jonka lopuksi kerron.
Muuta mieleen eksynyttä:
a) saakohan Halpa-Hallin soundtrackeja ostaa jostain? Välillä lounge laukeaa luovaksi vapaa-assosiaatiojazziksi, hetkittäin tulee mieleen Steely Danin viimeistelty tyylikkyys, mutta säröisemmin ja arvaamattomampana. Häpeilemättömästä tarttuvuudesta lisäpisteet.
b) olen kuunnellut klassista taas välillä. Bach on jees. Händel kanssa. Schubertin Ave Maria on hieno. Shostakovitsh, Stravinsky ja Tshaikovski tappelivat ja Stravinski taisi voittaa. Tilanne voi muuttua tarkistuslaskennan jälkeen.
c) Rumban keikka-arvion perusteella Primal Scream veti vahvasti. Screamadelican kovuutta tsukin tarvitsee sen kummemmin painottaa. (Paitsi töissä piti, kun ei uskottu!)((Eka maininta Primal Screamista vasta nyt tässä blogissa!))
d) Että mitäkö kuuntelen? Cocteau Twins. Olen tiennyt kovaksi, mutta ehkä se nimi on etäännyttänyt. Samaan aikaan jotenkin daideellinen nimi ja vulgaari, kun on coc.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti