perjantai 30. marraskuuta 2018

Hyvä keikka, poiskin pääsi jo 23.25

Pitkästä aikaa olin Rytmikorjaamolla kuuntelemassa jonkinmoista crossover-suosikkia, eli Vestaa. Mikä siis tarkoitti sitä, että paikalla oli yleisöä ja erilaista yleisöä kuin yleensä kummallisten jumitusbändien keikoilla.

Vestan keikka oli hyvä. Peräkkäin esitetty piisikolmikko Kevät, Ota varovasti, Vielä1 on perusta, jolle kelpaa rakentaa. Vesta heitti myös muutamat oikein mainiot välispiikit, sellaiset oikeasti sympaattiset tarinatuokiot. Seuraavalle kiertueelle piisien valeloppuja sietää karsia.

Hajoaako bändi, kun kiertue loppuu? Rumpali Mikko Virta oli illan tähti, oli kiehtova huomioida hänen työtään varsinkin Kevät-kappaleessa ja sitten ilman Vestaa bändin heittämän oman huipennuksen dynamona. Bändi rokkaa!

Ilmiselvää lahjakkuutta (nyt siis kyseessä taas Vesta) on vaan niin jotenkin hienoa seurata. Elämän suuria kysymyksiä herää, kun joku saa ja jollekin annetaan niitä lahjoja kauhalla.

Ja ai niin! Keikalta pääsi pois jo n. 23.25!