Ihan yhtäkkiä on toukokuu jo lähestymässä loppuaan. Kaikenlaista hyvää musiikkia on julkaistu tässä lähikuukausina, mutta enpä ole muka joutanut kuunnella paljon uutta. Spotifysta on soineet vanhat suosikit, paitsi että
The Strokesilta löytyi kappale, joka tällä hetkellä on top1 ja jossain välissä sijoittunee Kaikkien Aikojen Piisit -listalla johonkin viidenkympin sakkiin. Ja sehän on hurja saavutus. Kappaleen nimi on
Ask Me Anything. Siinä Casablancasin Jukka ei oikein muuta tee, kuin hokee junnaavan musiikin päälle laiskaa iskulausetta.
I've got nothing to say
I've got nothing to say
I've got nothing to say
I've got nothing to say
I've got nothing to give
Got no reason to live
But I will fight to survive
I've got nothing to hide
Wish I wasn't so shy
Ja sanomattakin on selvää, että kappale on maaginen.
Mitäs muuta. Olen nauranut
The Teenagersin trollikappaleelle
Homecoming. Vanha kappale, minulle uusi, opin vasta, että se on saanut osan amerikkalaisista takajaloilleen. No senhän arvaa, kun on tuollaiset sanat.
Ja on pitänyt tutustua muun muassa suomenkieliseen uuteen rokkimusiikkiin, mutta ainoa johon olen saanut aikaiseksi tutustumisen on
Pimeys. Lainaanpa tähän itseäni:
"isit
on ollu sodassa, ja isin isit on ollu sodassa, entäs minä." en uskalla
sanoa, onko Pimeyden debyytti Muut on jo menneet kaiken hypen arvoinen,
mutta on kyllä todella huolellisesti tehty, komeaa jälkeä. tyypit on
ihan valmiita, se on selvä asia. kysymys on vain siitä, tuleeko tästä
levy MINULLE. voi kyllä tulla, sillä todella harvoin kuitenkin
ensikuuntelulta jää kuuntelemaan vaikkapa rumputyöskentelyä, kun vieläpä
on tällainen täysin epämusikaalinen kuten minä. ja entäs sitten vaikka
Kunnia-kappaleen kitarat? ei Suomessa tollaista ole kuin Maija
Vilkkumaan levyillä. (kuunnelkaapa niitä kitaroita joskus ihan vasiten.)
kyllä tässä tarttumapintaa on.
