.jpg)
Maija Vilkkumaa esiintyi jalkapallostadionin pihalla Seinäjoella ja sanoi kauniita sanoja sekä paikasta että siellä pelaavasta joukkueesta. Hän oli vieraskorea.
Esiintyminen alkoi uudehkolla Karaoke-queenillä, joka livenä oli valtavan energinen. Yksi parhaista keikanaloituksista, joita olen saanut todistaa.
Ilta jatkui festarihuudatussetillä. Keskityin nyt rumpalin työskentelyyn, kun ensimmäistä kertaa oli häneen suora näköyhteys. Varsinkin Ingallsin Laurassa ja Eissä takominen oli voimakasta. Hyvä niin, kun kumpikaan piiseistä ei ole omia suosikkejani. Ja sitten oli se yksi piisistä toiseen vaihtaminen, jossa rumpali sai olla pääosassa ja nosti pikkuhiljaa tempoa. Se oli hienoa.
Kiipparilla oli jotain teknistä ongelmaa, minkä selvittämistä oikeastaan oli hauska seurata sivusta. Taustalaulajatrio piti omaa show'taan. Eturivi on tunnetusti maailmanluokkaa. Mikäs siinä oli iltaa viettäessä.
Mietin ja toivon, että Maija Vilkkumaa kiertää vielä 30 vuotta, jos jää koivunienten ja katrihelenoiden iässä eläkkeelle. Koska kyllä loppujen lopuksi Satumaatangon ja Totuutta ja tehtävään soidessa maailmassa on kaikki hyvin. Kitaristi veti viimeksi mainittuun taas sellaisen soolon, että kappale ei vaikuttanut yhtään loppuunkalutulta. Mutta syksyllä Maija on taas Seinäjoella ja sisätiloissa. Odotan jo.
