lauantai 5. heinäkuuta 2008

Nainen, basso ja rumpu

Don't believe the hype?

Päivän Hesari tyrmäsi kaksi hypeartistia Roskilde-arvioissaan. Duffy esittää keskinkertaista soulia vailla karismaa. MGMT taas leimattiin pahimmalla mahdollisella tavalla, käyttämällä sanaa kiva. Jaa, se Duffyn kappale, jossa armoa pyydetään on aika menevä. Ja jänskä on MGMT:n se kappale, jossa huumeita käytetään kovin.

Katsotaan nyt jäävätkö olemaan vai eivät, Duffy ja MGMT. Onhan muitakin hypetettyjä. Yksi on Santogold. Santogold on vahvasti ehdolla Heinäkuun Musiikkielämys -palkinnon tämänvuotiseksi saajaksi. (Heinäkuu on muuten kamala kuukausi.)

Tuota Santogoldia on toki LastFM-radio jo jonkun aikaa soittanut. "Ihan kiva" -leima sille tähän asti hannekselta. Mutta! Lights Out kappale on toista. Se on loistokas. Voisin tutustua artistiin nyt laajemmin, vaan en uskalla. Ei saa mennä ilo pilalle.

Yllättävintä Lights Outissa on, että se ei ärsytä. Monesti hyväkin hypeartisti ärsyttää. Esimerkiksi The Ting Tingsilla on pari hyvää kappalettaa (oikeesti!), mutta se ärsyttää. (Shut Up And Let Me Go näkyi MTV:llä livenä ja toimi aivan uskomattoman kovaa. Ei tarvita kuin passo, nainen ja runpu! Nerokkaan yksinkertainen kappale, jonka koukku tuli esiin nimenomaan riisuttuna. Tässä levyversiossa on jo liikaa.)

Ei kannata uskoa hypeen, mutta joskus kannattaa uskoa artistiin.

Daaaaarliiiiiiiiiiingggggg!



Santogoldin levyn kansi on muuten maailman huonoin.

Ei kommentteja: