Kirjoitetaan nyt muistiin sekin, että lokakuussa 2010 tämän blogin pitäjää ilahdutti Mark Ronson & the Business Intl ja levynsä Record Collection. Siksi kirjataan, kun voi hyvin olla, että syviä jälkiä ei jää. Voi sitten muistella vanhana, mitä keski-ikäisenä kuunteli. Toistaiseksi ja tällä hetkellä tämä toimii kuitenkin mukavasti.
Ronsonin levy voidaan kai laskea jonkinlaiseksi hiphopvaikutteiseksi rokkimusaksi. Paljon levylle mahtuu semmoisia ääniä, joita perinnetietoinen punktrio ei saisi aikaan. Ja on näitä fiittaajia, joista kyllä yleensä on vaikea välittää.
Ja eihän se levy nyt tosiaan koko 14 piisin kestoaan kanna, mutta Bang, Bang, Bang, The Bike Song ja Record Collection ovat tuoneet syksyyn kivaa vaihtelua. Kun ei tällaista musiikkia kovin paljon tule kuunneltua.
Nytpä tuossa taustalla soi Brandon Flowersin, sen The Killers -miehen soolo, Flamingo. Otin soittoon, koska Q-lehden soittolistalta bongattu Magdalena on mielestäni vallan hieno iskusävelmä. Muuten levy on kyllä aika tylsä. Mutta se Magdalena voi kyllä päätyä salaiseksi paheeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti