keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Words are very unnecessary

Ei voi tulla yllätyksenä, että musiikista ja kirjoittamisesta kiinnostuneella ihmisellä on myös laululyriikan saralla joitain ambitioita. En niistä halua tarkemmin puhua a) koska aion takoa niillä miljoonia ja b) koska enhän minä nyt kehtaa.

Monessa laulussa kerrotaan hieno tarina. On eräänlainen kuningaslaji onnistua mahtiballadin tekemisessä. Mutta vielä kiehtovampaa on onnistua kolmella, kahdella, yhdellä sanalla. Onko se mahdollista?

Mitä tarvitaan? Vankka basso. Rumpali, joka on jämäkkä, mutta jolla ei ole tarvetta olla suuri taiteilija. Ja sitten rauhaton, vaeltava kitara, joka soittaa hiukan sinne päin, sillä tavalla huolimattomasti, aavistuksen laiskasti, mutta koko ajan kekseliäästi, ei anna ihan kaikkea, mitä voisi tarjota.

Ja sitten vokaalit: tem-po-a, voLYYmia ja ar-ti-ku-loin-ti-a vaihteleva, mutta intensiivisyyden säilyttävä laulaja. Sana. Toinen. Ehkä kolmas. Aina merkityksellinen. Ja ensimmäinen sana uudestaan. Ja toinen. Uudestaan. Uu-des-TAAN. Uu. DEStaan. Uu-uu-des-taaaan. Uuu-deees-taan. U. U. U-uuuuu-destaan.

Pikkulapsia peilitalossa
Pikkulapsia peilitalossa
Pikkulapsia peilitalossa
Pikkulapsia peilitalossa


ja

Vain toinen johtaja
Vain toinen sankari


Olisi vaan pitänyt uskaltaa toistaa. Olisi vain pitänyt uskaltaa toistaa.

Musta Paraati
oli lähellä. Ja edellä olevasta kuvauksesta pitäisi tulla mieleen myös Television. Siellä oltiin aika lailla oikean ajatuksen äärellä muuten, mutta liian monta sanaa jäi pudottamatta pois. David Byrnen Talking Heads olisi voinut päästä jäljille, jostain syystä luulen näin, vaikka bändin olikin enemmän puheliaan neuroottinen. Mutta Psycho killerin toistamisessa olisi tehonsa.

Silti niiden sanojen pitäisi olla vähemmän erikoisia - voimakkaita kyllä, mutta ei psychoa ja killeriä, joissa on liikaa latausta merkityksessä. Merkitys pitää tulla siitä, millaisen merkityksen sanalle antaa levyllä tai lavalla. Kun se tehdään oikein, yhden piisin oikea pituus voi olla 1 tai 19 minuuttia. Tai jotain muuta, riippuu siitä, millainen on hetki. Kuinka monta kertaa se pitää sillä hetkellä sanoa.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Ollaanko me koskaan keskusteltu Mustan Paraatin laulusovituksista? Ainakin jonkun kanssa olen niistä keskustellut tai kirjoittanut, mutta ehdottomasti - olemme huomanneet saman asian. Peilitalossa-levyn kuuntelun jälkeen lauluosuudet piinaavat mielessä helposti viikon, niin tarkasti ne on aseteltu. Todellakin toimiva esimerkki.

Ja toi Njassan aikainen hoilotus taitaa olla viittaus siihen, miten ei pitäisi tehdä? Vaikkei sekään huono ole.

- teemu