Älkääpähän nyt tehkö laajempaa psykoanalyysia, mutta minä pidän siitä, tunnetusti, kun piisissä käydään lähellä kliimaksia, mutta ei ihan. Sellainen kiusaaminen takaa kiinnostuksen säilymisen.
Yksi taitavimmista bändeistä tällä saralla on Rubik, varsinkin aivan ilmiömäisen Jesus/Hyponotistin kanssa. Kyseessä on, tunnetusti, yksi maailman parhaista kappaleista, joka kasvaa universaaleihin mittasuhteisiin --- melkein.
Jesus/Hypnotist on sillä hilkulla, että siitä tulee johnlennonsyleileemaailmaa,kuvitella -kappale, pömpöösi ja sellainen. Mutta ei tule, vaan kappale säilyttää kiehtovuutensa. Se ei kulu kuulemalla.
Toinen hyvä esimerkki on Rubikin Data Bandits -ep:llä kuultu Facing the Intergalatic Jury, joka on pelkkää kasvamista. Kun kasvaminen on menossa överiksi, niin piisi loppuu. Juurikin näin se tehdään.
Rubikilta on tulossa/tullut uutta musaa, josta maistiaisena on soinut Laws of Gravity. Kesäistä keveyttä, basso joka saa aikaan halun ostaa kunnon poppivehkeillä varustetltu amisauto ja kehittämistä. Hieno piisi ja arvatenkin hieno levy tulossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti