Provinssiperjantai: Pettymys, pettymys, pettymys, mutta kivaa oli

Provinssirockin perjantai 2013 alkoi Pearly Gatesilla, jota kuuntelin pari kappaletta. Kappaleet olivat pitkiä, ja siksipä myöhästyin French Filmsin alusta piisin verran. FF:n piisit ovat lyhyitä.

French Films on, kuten tunnettua on, suunnattoman lahjakas ryhmä nuoria, rokkitähden näköisiä miehiä. Keikan aikana päätin kuvata heitä määreellä "ärsyttävän lahjakkaat alisuorittajat". Minusta se kertoo mistä on kysymys. Kavereilla on hienoja ideoita ja hyviä kappaleitakin, mutta hiominen, palojen sovittaminen ja ehkä jopa varsinainen pohjatyö on jäänyt vajaaksi. Siksipä esimerkiksi niinkin upea kappale kuin Convict meni horjahdellen, kunnen kompastui kokonaan lopussa.

FF:n tyypit eivät missään nimessä vaikuttaneet ylimielisiltä, joten kavereille toivoo vain hyvää. Mistään katastrofista ei ollut kyse, vaan ihan viihdyttävästä setistä, jossa hienot pienet jutut ja onnahtelu paiskasivat kättä.

French Filmsin jälkeen olikin hetki aikaa maleksia, sillä ennen Mewiä ei tarjolla ollut mitään. Von Hertzen Brothers oli aikoinaan raikas tuulahdus. Voisi sitä levyltä kuunnella, mutta ei yleisöä uupuvalla päälavalla valoisaan aikaan perjantain alkuillassa.

Mew esiintyi sen sijaan teltassa, mikä lie kova kohtalo bändille, joka oli edellisellä vierailullaan kiivastunut siitä, ettei ollut illan pääesiintyjä päälavalla. Niin katoaa mainen kunnia, ja Mew sen nyt myös tietää. Setissä oli nimittäin käsittääkseni vain yksi epäonnistuneen Stories-levyn kappale. Se oli yksi puuroinen veto, jonka olin tunnistavinani, mutta saattoi se olla uusikin piisi. Muut kaksi uutta olivat parempia, mutta eivät säkenöiviä.

Mewin jätkät eivät ole ehkä sympaattisia, ja varsinkin laulaja Jonas Bjerre on karsimaattinen kuin vasemman jalan sukka, eikä edes mikään mukava villasukka, vaan tennissukka. Mitään varsinaista show'ta juutit eivät YleX-telttaan järjestäneet. Soundit olivat kaiken kaikkiaan aika puuroa. Siis paljon negatiivisia asioita oli haittaamassa nautintoa.

Mutta kun on ne piisit, loisteliaat piisit. Mew pamautti melkoisen hittiputken ilmoille. Sieltä ne tulivat, suurin osa muistettavimmista iskusävelmistä. Alkupäässä versiot olivat suoraan kuin levyltä, keikan lopulla vähän varioitiin jo. Snow Brigade on oma suosikkini, ja oli hieno kokemus. Comforting Sounds oli taas uljas. She Spideria kaipaan, turhaan kaipaan. Maailman parasta musiikkia, mutta vain hyvä bändi.

Mewin esitys meni osin päällekkäin PMMP:n kanssa. Näin heiltä keikasta reilun puolet. Olen nähnyt saman ennenkin, silloinkin satoi vettä. Rutiinivedon makua oli PMMP:n tekemisessä. Ekakertalainen tuskin moittii, mutta minä nyt vähän moitin. Sen verran juutuin Paulan ja Miran molempiin puoliin, että Bad Religion oli jo startannut kun ehdin paikalle.

BR on legenda ja laulaja Greg Graffin on legenda. Siksi vertaan vetoa muutaman vuoden takaiseen Jello Biafran vetoon samalla lavalla, Saarilavalla. Kyllä Jello kovempi oli, eikä kukaan sitä toki ihmettele. Bad Religion soitti niin varmasti kuin 30-vuotias rokkibändi soittaa. Yleisöä oli yllättävän paljon ottaen huomioon sen, että kansaa noin muuten oli vähän. Ja pahasta uskonnosta saarnaaminen kelpasi kansalle. Se pomppi, huuti ja riehui ja vähin erin myös BR vertyi. Encoressa oli paras meininki päällä.

Illan päätti seinäjokelainen bändi, the local act, Streak and the Raven, jonka toivomme kasvaneen jo pois the local act -vaiheesta. Bändin keväällä julkaistu levy oli hieno, mutta valitettavasti Rumba-teltassa nähtiin harmittavan vaisu esitys.

Alku oli jopa kamala. Esimerkiksi The Riverside -kappale kuulosti levyversioon verrattuna halvalta. Muutenkin homma oli jotenkin kadoksissa suuren osan aikaa. Välillä SATR sai juonesta kiinni, yleensä niissä kohdissa, kun ääntä lähti niin penteleesti.

Mutta kun ei ollut dynamiikkaa, ei. Äänet olivat epämääräisiä niin teltan sivuilla kuin keskelläkin. Levyllä hyvin esiin tulleet laulajien äänet katosivat nyt avaruuteen. Uuden laulajattaren kyvyistä ei päässyt selville muutoin, kuin että soundcheckissä jammailtu Herrojen kanssa pellon laidassa meni kauniisti ja komeasti. Lavalla oli liikaa sähkölaitteita ja liian vähän musiikkia.

Teltassa oli aika vähän yleisöä ja moni lähti kesken pois. Varmistin kolleglta, etten uneksinut ongelmia. Hän oli kanssani samoilla linjoilla. Ei tunnu mukavalta tällaista arviota kirjoittaa, mutta näin se nyt meni.

EDIT: Unohdin Blurin, jota kuuntelin sieltä täältä. Jos olisin festarijärjestäjä, miettisin rahojen vaatimista takaisin. Aikamoista muniinpuhaltelua  näytti tähtien meininki olevan.