perjantai 22. toukokuuta 2015

Limonadi Elohopea: Trukilla yli vaikeuksien (1995)



INTRO: 20 vuotta sitten julkaistiin Limonadi Elohopean debyytti Trukilla yli vaikeuksien. Sen kappaleista joku soi radiossa, siis Radiomafiassa. En ole varma mikä. Bändi esiintyi jossain niistä harvoista popmusiikkia esittävistä ohjelmista, joita televisiosta tuli. Yhtye oli siis hypessä. Sellainen mittakaava oli silloin. Grunge mainittiin, koska oikeita grungebändejä ei Suomessa ollut.

Mutta kun muutin Tampereelle vuonna 2000, koko homma oli ohi. Limppari teki levyjä, mutta ne kuitattiin kehuvilla kritiikeillä musiikkilehdissä. Limonadi Elohopea ei soinut radiossa eikä sen jäseniä ollut juorulehdissä. Sitä ei siis ollut vaikka se oli olemassa ja aktiivinen. Ja tilanne on edelleen se, että bändi on jäänyt anekdootiksi.

Mutta minä löysin ensin Trukin ja sitten ne muut vuosinani Tampereella. Kuuntelin levyjä jatkuvasti. Vaihe kesti vuosia. Puolustin bändiä, kun sitä joku osasi haukkua. Sekin oli paljon, kun joku haukkui. Ja sitten huomasin, etten jaksanut enää itsekään kuunnella bändiä. Tarvitsin parin vuoden tauon.

Nykyään kaikki toimii taas, joten siksi tartun tänä juhlavuonna haasteeseen. Arvostelen bändin kaikki viisi levyä. Jotain näistä hienoista teoksista on saatava nettiin. Kunnia ei saa unohtua.

1/5 TRUKILLA YLI VAIKEUKSIEN (1995)

Levyn avaava Likainen mies paaluttaa albumin maailman. Tero-Petri Suovanen laulaa hyvin konkreettisista asioista, mutta samalla sellaisista, jotka johdattavat kuulijan heti oudon äärelle:

"mä olen asunut talossa jossa ... kylvetettiin uskovainen mies". 

Selvä ja mitä hemmettiä. Musiikillisesti ollaan heti debyytin ytimessä. Suoraviivaista, ärjyvää, kovaäänistä.

Toinen kappale on Neiti Nahkahansikas, josta joskus joku feministi pillastui. Syynä on line

"sinä niin kuin monet muutkin naiset, sinä haluaisit olla mies". 

Musiikillisesti kappale on jotenkin jopa keinuvan soljuvasti etenevä, mutta piikikäs sanoitus luo hienon ristiriidan.

Levyn äärivahvan avaustrion täydentää ehkä se hitikkäin kappale Ystäväni massamurhaaja. Jälleen kerran tarina on hyvin konkreettinen, mutta niin vino, että se jää pyörimään mieleen.

"Sä olet ollut ainoa, johon olen koskaan luottanut, ystäväni massamurhaaja" 

on yksi niistä pätkistä lyriikkaa, joiden luulisi nousseen klassikon asemaan suomalaisen rockmusiikin historiassa.

"Hitti"putken jälkeen Limonadi Elohopea aloittaa junnaamisen. En tarkoita sitä välttämättä huonossa mielessä. Kun alussa on pyristely vielä pinnalle, hukkuminen alkaa nyt. Haju upottaa, Taas mua pohjaan vie jo pohjaan. Ehkä tässä on vähän sitä grungea, Alice in Chainsia ja Soundgardenia, hyvin, hyvin etäisesti. Magentassa kitaroiden alku taas on Nirvanaa.

Parhaan kaverin heila on keskivaiheen menevimpiä kappaleita. "On niin hiljaista" on loistava iskulause kappaleessa, joka jotenkin kulkee koko ajan omia polkujaan. Tässä kappaleessa kitarat ovat parhaimmillaan.

Seuraava kappale Hymy joka katosi on lupaus bändin tulevasta linjasta. Se on seesteisempi, mutta surullinen kappale.

"Mä pyydän sua unohtamaan kaiken sen, miksi susta tuli tuollainen liian varhain".

Tokavika kappale on kummallinen möläytys nimeltään Kiimaiset hirvet. Se ei ole hauska kappale kuunnella. Se on varmaan tosi huono kappale. Onneksi lyhyt. Ja silti se on kappale, jota olen miettinyt enemmän kuin useimpia koskaan tehtyjä piisejä. Se on paljon jo se, tekee laulusta arvokkaan.

Päätöskappale Lihan läpi laulettu laulu on vuosien mittaan noussut aivan uuteen arvoon, yhdeksi suosikeistani bändin tuotannosta.

"Taidan lähteä pois tästä paikasta, olen väsynyt kuuntelemaan nalkutusta ja vittuilua" 

ja

"en ole ansainnut olla näin onnellinen" 

ja upeat kitarat.

Trukilla yli vaikeuksien on huippuhyvä levy. Se ei kuulosta 20 vuotta vanhalta. Sillä ei ole mitään ikää, eikä se liity mihinkään aikaan. Laulaja Suovanen kuulosti itseään vanhemmalta debyytillä. Trukki on aika lailla bändilevyn oloinen, vaikka en tunne bändin dynamiikkaa. Myöhempi Limppari-tuotanto tuntuu enemmän Suovasen visiolta, jota muu porukka toteuttaa. Suovanen alkaa koukata rockmuusiikista kauaskin, mutta se tulee vastaan jatkossa.

Suovanen sanoi jossain haastattelussa äskettäin, että levyhän kuulostaa nuoren vimmaisen miehen tekemältä, ja hyvä niin. Myös minä sanon hyvä niin.

2/5 Limonadi Elohopea: Ahmatti (1997)

3/5 Limonadi Elohopea: Laavaa (1998)

4/5 Limonadi Elohopea: Saippua (2000)

5/5 Limonadi Elohopea: Halaus (2003)

Ei kommentteja: