torstai 7. helmikuuta 2019

Lopullinen Nylon Beatin piisiranking





15 Nylon Beatin parasta kappaletta ja muutama muu kommentti. (No ihan vaan siksi että.)

1. Seksi vie ja taksi tuo
Risto Asikaisen ja Ilkka Vainion popsylttytehtaan täydellinen onnistuminen. Hiottu pop-helmi, jota aika ei voi nakertaa, ei edes himmentää. Pikemminkin helmi hohtaa vuosi vuoden jälkeen kirkkaammin. Sekä tuotanto että sanoitukset hoippuvat banaaliuden rajalla, mutta eivät ylitä sitä. Sanat taisivat vähän hätkähdyttää silloin joskus, mutta menevät nyt vaikka alakoulun kevätjuhlassa. Niin aika muuttuu. Mutta mikä on kaikken merkityksellisentä, on juuri tuo popkappaluuden popkappaleus. Seksi vie ja taksi tuo on tarttuva olematta tahmea. Se on ajaton. Vahingossahan tämä on syntynyt, valtaisien mittakaavojen pop-klassikko. Pelkästään tällä kappaleella jokainen osallinen on ansainnut paikkansa maailmanhistoriassa. Tämä oli nuoruus I. Au!

2. Sairaanfuckinkipeenraastavaa
Käsitykseni Nylon Beatin jälkeen oli se, että Jonna on todennäköisempi menestyjä yksin... mutta toisaalta on tämä timantti Demo-levyltä. Erinin yksin laulama syvälle menevä surkuttelu, joka on julman kaunis. Ja tietysti huikean Hyvää uuttavuotta -livelevyn versio on se kaikkein oikein. Pakahduttavaa, ikuista, elämää suurempaa, nostalgiaa, aikaa kestävää, upeaa. Tämän takia Erinin menestys ei yllätä, vaikka ihan ei soolotuotanto tahdo osua omaan musiikkimakuun.

3. Viimeinen
NB-diggailuaikojeni ykkössuosikki, joka tänä päivänä on saanut hiukan noloutta kuorrutuksekseen. Tämä on sekä tarttuvaa että tahmeaa, mutta on siinä tenhoa, kun Jonna ja Erin laulavat luusereista - ja kuitenkin uskottavammin kuin aiemmassa Rakastuin mä looseriin -läpijuoksussa. Kaikesta huolimatta tämä on suunnilleen top3-kappale sarjassamme "tulee silleen itkettävän hyvälle tuulelle, kun kuulee". Tämä oli nuoruus II.

4. Ainut jonka sain
Valehtelija-levyn avauskappale on superkaunis. Vielä ei olla ihan katu-uskottavia rokkareita, mutta nyt kurkotetaan ehkä jopa vahingossa iskelmäpoptaivaalle. Tämä voisi olla Ressu Redfordin soolouran kukkeimmilta vuosilta tai Hausmyllyä vakavana. Ehkä ei kovin vakuuttavia referenssejä, mutta uskokaa pois kun sanon, ettette muista miten hieno kappale on kyseessä.

5. Liikaa
Jopa Nylon Beatin asteikolla tämä on ihan hömppää, mutta hyvä hömppä on hyvää hömppää. Menoa ja meininkiä, hauskaa - paitsi tietenkin nyt vähän epäilyttävä sanoitus stalkkaamisesta. Kertosäe on niin upea ja kohottava, että ei mitään järkeä.

Top 5 oli todella selkeä. Jatko on vähän hankalampaa.

6. Nukutaan
12 apinaa -levy ei tuonut Nylon Beatin ilmaisuun enää mitään uutta, mutta viimeinen varsinaisen aktiivikauden levy päättyy hienoon kappaleeseen, levyn parhaaseen. Erin_omainen jäähyväispiisi, jossa kurkotetaan toiseen ulottuvuuteen ja vähän kosketetaankin sitä. Erinin heleys ja Jonnan rokki hyvässä tasapainossa.

7. Sanoja
Raikasta soittoa ja helisevää bändipoppia. Kaunista, kaunista kitaramusiikkia. Mielenkiintoinen 1980-lukulainen väliosa kruunaa levyversion.

8. Viha ja rakkaus
Finnhits-sävellys, jossa on tunnetta ja ryminää. Kauniin, kohottavan kertsin rinnalla kulkee synkkä sanoitus, eli jännite on juuri oikea. Isolla mennään ja maaliin päästään.

9. Syytön
Yksi NB:n suurimmista hiteistä, joka on minua jostain syystä alkanut melko paljon kyllästyttää. En tiedä oikein miksi. Sanat ehkä ovat jotenkin abstraktit. Tuntuu, että Jonna ja Erin eivät tiedä mistä lauletaan. Tai sitten tuo sovitus vain on sellainen, ärsyttävä kitarasaundi ja laiskasti puksuttava muu piisi. Tälle sävellykselle olisi pitänyt tehdä parempaa jälkeä.

10. Psykedeliaa
Ei Nylon Beat ihan psykedeliaan yllä, mutta vahva kertosäe tässäkin kappaleessa on. Erin yrittää parhaansa ja on sympaattinen, mutta vielä tuolloin näissä menopaloissa Jonnan piti olla tukena, jotta revitys on uskottavaa.

11. Shut up
Paheellista yökerhorokkia, jossa Jonna pääsee irti ja uskottavasti esittää kovista, joka voi kiskaista mieheltä pään irti.

12. Jos
NB:n tokan levyn ainoa oikeasti tosi hyvä kappale, joka olisi tietenkin myöhemmin tuotettu paremmin.

13. Rakastuin mä looseriin
Hieno popsävellys NB:n ekalta levyltä, mutta tuotettu (ja LAULETTU) tietenkin päin hornaa. Englanninkielisiä versioita sisältävällä Nylon Moon -levyllä kappaleen koukut tulevat paremmin esille.

14. Teflonlove
Eka levy oli parempi kuin toka. Teflonlove oli hyvää purkkaa. Melkein eri bändi tämä kuitenkin on kuin myöhempi rokki-NB.

15. Nylonkuu
Kaksi ekaa NB-levyä ovat kyllä melko... no. Mutta on niistä kappaleista osaa aika hauska kuunnella, yksi niistä on tämä. Pirtsakka, sanotaan näin.

Bubbling under:

Kutsu julkkis bailaamaan
Käykääpä kuuntelemassa alun kitara!

Multa tulta saa
Maailman lupaavin alku, mutta ideat loppuvat pian. Jo heti kun laulu alkaa.

Prinssi
Jonnan rokkipäällä ja kitarasoolo samaan hintaan. Vetävä kappale, jonka melodia on kyllä pöllitty.

Anna mulle
Legendaarinen kitara pelastaa paljon, mutta tarttuvuudesta huolimatta tässä on jotain ongelmaa, jonka takia omalla listallani Anna mulle ei ole sillä korkeudella mitä se on ehkä yleisesti ottaen NB-listauksissa.

Satelliitti irrallaan
Onko tämä Pet Shop Boysin Chris Lowen tuottama? Enempää PSB ei voisi olla. Paitsi että PSB:llä on kappaleissa yleensä järkeä.

Valmis oon vaikka armeijaan
Voi olla, että tämä hävettää tekijöitä, mutta tässä on yksi kiva koukku "vaikka armeijaan, yks, kaks". Kuunnelkaas.

Mikset mua sä jättänyt oo
Huvittavan syvää tunnelmointia teinihengessä. Ja silti jotenkin koskettavaa.

Lä - Lä -Lä
Kukaan ei enää uskaltaisi tehdä tällaista kappaletta. Ehkä.

Ilmeisiä listapiisejä, joita en listaa:
Valehtelija
12 apinaa
Kuumalle hiekalle
Satasen laina

Ei kommentteja: