Nykyään tulee harvoin käytyä keikoilla, joissa on paljon väkeä. Yleensä kaiken maailman obskyyrejä esiintyjä on toljottamassa joukko työkavereita ja aiemmilta keikoilta mieleen jääneitä naamatuttuja. Maija Vilkkumaa on mainstreamia. Ilmankin ja erityisesti siinä genressä hän on ihan ylittämätön.
Rytmikorjaamolla esiintyi tietysti ihan huippuluokan bändi. Eturivi järjestää hauskaa seurattavaa silloinkin kun Maija juo vettä. Ville Salminen on kitaratähti ja Maria Rantanen luo turkoosin basson takaa itsevarmoja katseita.
Vilkkumaa tunnetusti osaa ottaa yleisönsä. Katalogissa on mistä valita. Ei ollut yllätys, että bändi veti hittiputken. Onhan se jäämässä tauolle. Seinäjoki oli viimeinen maakuntakeikka ennen sitä.
Ja mikäs siinä on hittejä heitellä. Tähti, Kesä ja Kristiina eivät levytettyinä versioina ole ihan itselleni kovinta kärkeä, mutta keikoilla toimivat. Salminen ja Vilkkumaa vetivät Tähteen sellaisen kitarabattlen keikan alkupuolella, että se jo olisi riittänyt kokemukseksi. Betty Draperin introksi eturivi järjesti sellaisen jumituksen, että Oranssi Pazuzu olisi kateellinen.
Sovitukset ovat hienoa, kaikki toimii ja toimi. No notes, sanoisi amerikkalainen. Minulle yleensä vähän hankalat Ei ja Ingalssin Laura upposivat nyt ihan hyvin. Totuutta ja tehtävää ja Lottovoitto olivat kohokohtia. Meinasin ihan unohtaa, että sellainenkin kappale on kuin Satumaa-tango. Kun se tuli, oli jo melkein ähky.
Tiivistänen: Maija on suomirokin kuningatar. Aina ja ikuisesti.
