keskiviikko 19. syyskuuta 2007

Puk you!

Sinä olet ignorantti,
niin juuri sinä, no, se on aika vähän sanottu, sillä useimmat ovat.

Ei ole mitenkään vaikea tietää, että Tommi Liimatta on suurin koskaan Suomessa vaikuttanut kulttuurin Luoja, ja Aake Otsala on hänen profeettansa. Koska kaikkihan Absoluuttisesta Nollapisteestä tietävät, ja pitävätkin, kaikki pitävät, joilla ei ole ADHD, tai eivät ole imbesillejä tai debiilejä tai idiootteja, ja voivat pitää hekin, koska ei tarvitse olla älykäs nauttiakseen musiikista, se voi olla taakka, jolloin selitetään, ”etten mä, kun se on tekotaiteellista sontaa, ja Liimatta ei voittaisi ketään tappelussa”, kun ajatellaan ja analysoidaan liikaa, ja unohdetaan vain tykätä, ja hyvästä voi aina tykätä, jos tarkoitusperät eivät ole aivan väärät ja harvoin ovat, jos hyvää syntyy.

Mutta kun nyt ei ole tarkoitus kertoa teille mitään, jota ette jo tietäisi.

Pitää kertoa, että seuraavaksi paras ja tärkein on Puk. Pukin musiikkia on kuvattu laimeasti ”arkipopin ylittäväksi säveltaiteeksi.”. Paljon enemmän se on.

Suomessa pitää laulaa arjesta tai sitten olla Yrjänä, taistella lohikäärmeitä vastaan. Jussi Ojajärvi on väitellyt yliopistomies. Bändin nimi on Shakespearelta. Jussi Ojajärven poliittiset ja yhteiskunnalliset näkemykset lienevät aika tavalla erilaiset kuin tämän blogin suvereenilla tiedostajalla, mutta HUOM!!, kuuntele nyt tarkkaan, sehän tästä niin hienon tekee: että voi olla kriittinen ja kuitenkin täysin lumoutunut.

Hei, se on oikea sana: lumo. Musiikin lumo! Sellaista harvoin Suomessa tavoitetaan, koska siihen ei ole uskallusta. Pelätään pateettisuutta, pelätään leimaa, pelätään mitä pelätään, pelätään ettei myy. Ei myykään, koska ihminen ei voi oppia pitämään sellaisesta, johon ei voi tutustua. Kunpa olisi enemmän pukeja, jotka laittavat peliin itseään.

Minä en tiedä, mitä Ojajärvi tarkoittaa, mutta yleensä tiedän mistä hän laulaa. Sehän riittää. Jokaiselle laulu on erilainen ja joka kerta, myös. Ja sävellykset murtavat muurin. Joo, isoina annoksina tämä voi olla liian raskasta (raskas musiikki ei heviä tunne, eikä hevin kuuntelijat sitä hevin tunnista).

Näitä levyjä on kehuttu, mutta ei ostettu. Ja koska en fanita, en ole varma, tuleeko lisää. Mutta tämäkin kelpaa. Jo Grönlanti oli mainio, Kadonnut manner on paljon enemmän. Hienointa poppia.

Tsekkaa, jos et usko: Katukivien alla on rantahiekkaa. Ei siitä voi parantaa.

Niin, jos nyt on pakko, niin The Smiths on kyllä sellainen, joka tulee mieleen. Jos se nyt auttaa ketään voittamaan ennakkoluulot. Hassua, itse en jaksa oikeen Smithsiä, kun en pidä laulajasta. Ojajärvi ei ole häävi laulaja hänkään, vähän jopa rasittavan besserwisser.

Ei kommentteja: