Pillitä, Elli, pillitä

Eilen kirjoitin, että kuunnelkaa soulia. En kertonut miksi. Ja miksi, ehkä siksi, että yön jälkeen on uusi syy lisää.

Yö oli rauhatonkin, mutta dramaattisia unia lievensi se, että soundtrackina soi kappale Love Me For A Reason. Kappale tunnetaan The Osmondsin ja Boyzonen esittämänä. Itse olen kuullut sen As We Speak –nimisen orkesterin suorituksena. Hyvin vähän löytyy kyseisestä humppabändistä tietoa. Sen verran ennakkoluuloinen olen, että hittiversioita en ole uskaltanut tarkastaa.

Mutta kuunnelkaa sitä soulia. Rauhoittaa.

Samalla kokoelmalla oli myös Ben E. Kingin Stand By Me, joka on romanttisista imelyyksistä ehdottomasti kaikkein kovin ikinä missään.

Ja kun tässä nyt jo toista päivää porataan, niin lisään, että parisuhteellisista piiseistä paras on The Pretendersin I’ll Stand By You.

Herkkää, niin herkkää.

Otsikko on jälleen näennäisen asiaankuulumaton, mutta ei sittenkään, koska sanon vielä, että Haloo Helsinki!:n Haloo Helsinki! tarttuu kuin liian kauan jauhettu purkka.

Kovat paineet on Rauli Eskolinilla (!) kirjoittaa bändille toinen samanmoinen. Katsotaan muuten nyt, ehtiikö basistisolisti Elli Soundin ihana ihminen -äänestyksen kärkisijoille. Ja jos ehtii, mitä se kertoo. Lehden lukijaprofiili kun lie yhtä vanhaa ja härskiä kuin allekirjoittanut.

Raulin yllättävä ilmitulo sai kaivamaan esiin myös pätkän menneisyyttä. Kuka muistaa vielä Campauksen? En minäkään aktiivisesti, mutta herätti tunteita, kun passiivisen muistamisen innoittamana sain netin syövereistä pätkän hittiä esiin..

HH!:sta vielä, tietääkseni hyppäsin bändin bandwagoniin vuorokauden ennen erästä Tommia, minkä lasken ikuisesti suureksi meriitiksi.