Tähän on tultu

Ostin tänään vinyylejä.

En omista levysoitinta. Muistaakseni kerran olen kuullut vinyyliltä soitettavan musiikkia. Nyt minulla on kahdeksan vinyylilevyä.

Joku voi ehkä kuvasta huomata tietyn teeman, mutta olisin kelpuuttanut kainaloon hienoja kansia ilman naisihmistä. Mutta rajoituksia oli: kiekko kansineen sai maksaa euron ja hankintapaikka on seinäjokelainen kirppis. Jotain hauskaa, ns. hyvää musiikkiakin oli, mutta kallista ol, kallista ol. Eikä tätä hankintaa musiikin takia tietenkään suoritettu.

Ehkä joskus sitten myös levykaupoista ja divareista lisää! Hauskahan noita on selailla.

Mitä ihmettä on mennyt tapahtumaan, olen tavallisesti tarkka rahoistani. En tiedä, tuli vain mieleen hankkia. Mielessä pyöri aika julmia juttuja, kuten: sisustaminen, muodikas retro, mitä vielä. Ei, ei ollut syy semmoisten.

Ovat vain hauskoja kapistuksia, kiekko ja kannet. On huvittava ottaa kainaloon. Plärätä, kantaa pinoa, katsella kuvia, lukea sanoja.

Vähän kuin jääkiekkokortit aikoinaan.