Se jäätelömainoksen piisi

.. it's almost... black. Black! BLACK! You lock me in the cellar and feed me pins, where shall we sleep tonight Mother? In Father's grave?, My eyes! My eyes are pies, and yours are lies, ALL LIES!, I am a fly, trapped in a bottle of SHADOWS! Bzzzzzz..., The gulls have plucked out my eyes!, What's for tea, Mother? Maggots on toast?

Johnny Nicella oli ongelmia mustan kanssa.

Vuonna 1985 elämä potki Colin Vearncombea päähän ja nivusiin. Vearncombe purki tuntonsa Wonderful Life -piisiin. Siitä tuli maailmanlaajuinen hitti, kun Vearncombe levytti sen taiteilijanimellä Black. Siitä tuli väärinymmärretyin hitti Born in the USA:n tällä puolen.

Ja siksi kappaletta soitettiin jäätelömainoksen taustalla. Onko tosiaan hyvä idea myydä jäätelöä näin:

Look at me standing
Here on my own again
Up straight in the sunshine

No, käyttäähän elintarvikefirma mainoksissaan kappaletta, jossa kuvaillaan heroiinin orjuuttaman henkilön kokemaa helpotusta, kun aine virtaa vihdoin suoniin.

Blackin levy Wonderful Life myi kuin saippua ja sai hyvät arvostelut, mutta se on nykyisin unohdettu. Se on sääli, sillä levy on brittiläisen pop-sensibiliteetin kärkeä. Voiko puhua monikerroksisuudesta, kun kerroksia on kaksi? Ainakin voi puhua syvästä pop-kokemuksesta. Black laulaa Evertyhing's Coming Up Roses, niin jokin vakuuttaa aivan muuta.

Ja onko kauniimpaa kappaletta tehty kuin Paradise? Ehkä I Just Grew Tired.

Colinille kuuluu muuten nykyisin hyvää.

Hankin juuri nuhjuisen c-kasetin tilalle Wonderful Lifen cd:nä. Niitä elämän ostoksia, joita ei tarvitse katua.