Jos jotain mätää on Tanskanmaalla joskus ollutkin, niin moiset asiat kannattaa jo painaa unholaan. Paljon tulee kaikkea hyvää.
Mutta ensin yksi huvitus. Kuka muistaa Junior Seniorin? Pompahti yhtäkkiä mieleeni, ja surffasin kuuntelemaan onko hittinsä numero yksi ehkä nyt kamala (eräs lehti tuoreeltaan sanoi sitä kaikkien aikojen parhaaksi piisiksi), ei ole, ihan ok. Kummaa on se, että bändi hajosi virallisesti perjantaina.
Mutta Mewin ja Carpark Northin jälkeen sieltä (Tanskasta) on tarjolla vaikka mitä, mutta niistä nyt ainakin Moi Caprice on hyvä. Ja osoittaa, että kaikki tanskalaiset on eunukkeja.
(Miten minusta tuli tämmöinen, että kuuntelen näitä, kun joskus sentään ostin Lappajärven markkinoilta Megadeth-lippiksen ja pääkallokorun?)
Death By Kite on Tanskasta ja, noisepoppia kuulemma, vähän erilaista kuin edellä mainitut. Enemmän tätä Blue States, Hope of the States ja Aereogramme -osastoa. Jotka ovat elektroonillista ja kallellaan hieman ehkä jossain määrin vähän post rockiin. Tai jotain.
Laitoin nyt linkin vain Aereogrammeen, kun esim. Blue Statesin Red and Shinea ei löydy YouTubesta.
1 kommentti:
Death By Kiten levy oli ehkä viime vuoden toiseksi paras. En kyllä saa siitä Hope Of The States -viboja ja Aerogrammea en tunne riittävästi; Death By Kite on huomattavasti tarttuvampi tapaus, asettuen jonnekin voimakkaasti efektoidun shoegaze-kitaroinnin, Curen romanttisen uhkaavuuden ja suht' suoran post-punk-pop -herkkyyden väliin.
Death By Kiten lafka Quartermain on julkaissut muutenkin hyvää musiikkia viime vuoden aikana, mm. Mobin EP ja etenkin Jacob Faurholtin toinen albumi. - teemu
Lähetä kommentti