tiistai 23. helmikuuta 2010

Olenko kuullut suomalaisen pop-musiikin tulevaisuuden?

Tulihan tänään vastaan se ensimmäinen "paska sävellys" -kommenttikin, mutta sitäkin enemmän on kuulunut tätä "mikä siinä on, kun kuulostaa niin hyvältä" -kategoriaa. Arvasitte oikein, kyse on Jenni Vartiaisen singlestä Mä en haluu kuolla tänä yönä, joka tekee tuhoisaa jälkeä, kansa lakoaa.

Odotukset Jennin uutta levyä kohtaan ovat nyt kyllä hyvin korkealla. Aiemminhan hän on hankkinut jonkinlaista katu-uskottavuutta Ihmisten edessä -kappaleellaan, mutta tässä maistiaisessa on ihan mieletön draivi. Vastustamattomuutta on vaikea ja turhakin analysoida. Silti analysoin, että juuri kaasun painaminen pohjaan on syy sille, että tuo uusi kappale niin hyvin toimii.

Ilmeisesti Jennin taustalla on edelleen Jukka Immonen, ja laulajan ohella tuottaja on kyllä suurin syyllinen piisin vetovoimaan. Uskon, että tuosta sävellyksestä olisi voitu tehdä huonokin versio.

Kaikenlaista Anna Puuta ja Chisua on yritetty tehdä genressä "uskottava suomalainen pop-artistitar", mutta näillä näytöillä Jenni Vartiainen on lähimpänä sitä, mitä sen pitää olla, sen popin ja suomalaisen. Souldiiva- ja PJ Harvey- ja Björk -kategoriat on erikseen, ja siellä meillä on Jannat, Mannat ja Vukit, jotka käskevät.


Ei kommentteja: