Karaoke ei ole ihan tyhmä keksintö ja kohta yhdistän tähän ajatukseen Joy Divisionin.
Nimittäin televisiosta tuli dokumentti nimeltään Joy Division, jossa jossain vaiheessa alleviivattiin Ian Curtisin demoneja soittamalla Isolationia ja lyömällä ruutuun tekstiä sitä mukaan kun Curtis sitä lauloi.
Piisihän on vähän maaniseen vivahtava, ja jos ei jaksa paneutua lyriikkaan, niin kuin monesti ei osaa, niin huomaa ehkä vain, kuinka helposti sanat Curtisin suusta rullaavat. Kaikki on paikallaan, aivan kuin ne olisi tähtiin kirjoitettu ja Curtis olisi ne sieltä löytänyt.
Siis varsinkin tämä kohta:
Mother, I tried, please believe me
I'm doing the best that I can
I'm ashamed of the things I've been put through
I'm ashamed of the person I am
Aika vaikuttavaa sitten kun sen lukee. Rullaa niin kuin oltaisiin valtatiellä helvettiin mutta juhla jatkuisi. Niin kuin olikin.
Tuleekohan ihmisille koskaan tällaista mieleen, kun ne vetävät Mombasaa karaokessa? Mutta jos siellä vedettäisiinkin jotain muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti