Taannoin kerroin sanoitusfantasioistani. Niihin aikoihin joku julkaisi jotain, joka oli hyvin lähellä sitä/niitä. Se joku oli Minä ja Ville Ahonen.
Olen vasta nyt tutustunut bändin ylistettyyn debyyttiin. Se on tavattoman kiehtova levy. Kyseessä on sanoitusvetoinen albumi. Osa sanoista ja ilmauksista on käsittämättömän korneja. Sellaisia, että hampaat narskuvat. Jotkut taas ovat niin pöljiä, että ovat hyviä. On paljon sellaista, josta ei ole varma, toimiiko vai onko surkea suoritus. Ja on sellaista, jonka huomaa heti hienoksi.
Sanoituksissa on käytetty toistoa hienosti. Toisto on aliarvostettua. Toistoa voisi käyttää enemmän. Toistoa ja variaatiota. Ensimmäinen kolahtava sanoitus on levyn kolmas kappale Möttösen laulu. Se ei ole toistoa sillä tavalla, kuin minä yleensä käsitän, mutta variaatiota parista rivistä.
"jos olet pinnalla
älä vaivu
----
jos olet pohjassa
älä pelkää"
Huh!
Jos jostain lyyrisestä suorituksesta pitää olla kateellinen, niin tuossa ollaan lähellä sellaista.
Juoksen niin kauan -piisi on maaninen, purkaus. Siinä on roskaa ja loistavuutta, se on kiehtova, ärsyttävä ja kestävä sanoitus. Se on kiero, sitä ei soiteta koskaan radiossa.
"juoksen niin kauan, että sydämeni pysähtyy"
vs.
"vittu että rakastan tätä roviota, jonka olen itselleni rakentanut"
En yleensä pidä kirosanoista teksteissä, varsinkaan vittu-sanasta, mutta tuossa sille on paikka.
Eno-kappaleessa luetellaan homo-stereotypioita, viimeisenä sitten "ahdistunut yksinäinen vanhapoikaeno."
Huh!
Hukkumisia, paleltumisia, itsetuhoa, muiden tuhoamista, paranoidisuutta... hienoa sielunmaisemaa. Levyn teema.
Musiikillisesti: laulaja lausuu erikoisesti. Kiehtovasti ja ärsyttävästi. Musiikki on hienoa, mutta lähinnä tukee tarinoita, Tuomas Skopan basso taustalla etunenässä (oksymoron)(välillä Mew-basso!). Mutta viimeisessä kappaleessa alkaa proge. Musta virta saa koko ajan lisää kerroksia, kunnes muuttuu surinaksi. Todella vahva lopetus levylle.
Viiden tähden levy? Vai yhden? Kumpaakin. Ärsyttävä, kiehtova, hieno. Tämä on niitä, joista intoillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti