tiistai 17. helmikuuta 2015

Kun radion aukaisee

On hienoa kuulla suosikkipiisi radiosta, mutta vielä hienompaakin on: kun kuulee jotain odottamatonta. Nykyisin kuuntelen radiota vain autoillessa ja autoilen vähän. En jaksa brömistellessä kuunnella puhetta, vaan räplään kanavia ja toivon, että kohdalle osuu jotain siedettävää. Kanavan vaihtaminen on siksi taajaa.

Jatkuva selailu tarkoittaa sitä, että sellaisten laatukanavien kuin Radio SuomiPop, Radio Nova ja Iskelmä lähetysvirta kuuluu autoradiostani joskus, eli kiusallisen usein. Pitäisi jaksaa kuljettaa levyarsenaalia, mutta ei jaksa. Kolmessa edellä mainitussa kanavassa on sekin puoli vielä, että koskaan ne eivät yllätä, eivät mihinkään suuntaan. Sopii odottaa huonoa suomalaista hiphoppia, todella väsynyttä keskitien jolkottelua ja muuta sellaista, mutta sitten myös joskus joku hyvä PMMP tai Maija Vilkkumaa.

Mutta tänään, ja vielä tuo Iskelmä! Sieltä tuli taidepläjäys, vähän kuin jonkinlaista lo-fi tai DIY Ultra Brata. Piti juurruttaa pätkä tekstiä päähän, jotta voi googlettaa. Kappale paljastui Pikku Kukan tekemäksi. Kyllä minä olen kuullut heistä, mutta en ole tiennyt millaista on tuotanto. Nyt tiedän. Olen hiukan hämmentynyt. Onko oheinen kappale hyvä, vai hyvä koska oli niin yllättävä? Aika näyttää.

Mutta mikä näiden nimien kanssa on? On Kukkaa ja Pikku Kukkaa. On Puk ja Vuk. Ja tuhat bändiä, joiden nimessä on ensin Black. Inspiroitukaa etevämmin!


Ei kommentteja: