lauantai 30. kesäkuuta 2007

Jotkut ihmiset sanovat manageria Mauriceksi

Muistaakseni sanoin Jonia suosikikseni.

Yläasteella siitä ei sitten puhuttu. Edes siitä ei tarvinnut puhua, ettei siitä puhuta. Kaikille se oli selvää.

New Kids on the Block hävetti silloin todella. Ei sitä edes jaksa muistaa, minne se 25 markkaa maksanut rintanappi mahtoi hävitä. Televisiosta tulleen konsertin päälle piti jotain nauhoittaa. Veikkaan, että Nakertajat. 

Ja Suosikit silputtiin pannuhuoneen kattilaan.

Ja vieläkin pitää käyttää passiivia.

Kyläkoulun tytöillä siitä oli luonnollisesti tieto. Heidän käsissään se oli kuin taktinen ydinkärki. Kyllä sillä pidettiin pojat aika nöyrinä tarpeen tullen.

Sillä meidänkin pienestä kyläkoulusta tuli yläasteen pihan mielipidejohtajia, joiden kilpeen Nyykkärit jätti ikuisen lommon. Sinitarrajäljet kaverin huoneen tapetissa muistuttivat häntä erheestä, jonka ilmitulo laajemmassa piirissä olisi ollut katastrofi.

Mikä uudelleenjärjestely siitä olisikaan seurannut, jos olisi levinnyt tieto, että Kuoppalassa poikien oli ollut muodikasta tykätä New Kids on the Blockista? Uskokaa nyt hyvät ihmiset, lähtökohdat peräkylästä tulleille olivat jo muutenkin hankalat.

Todella hölmöksi asian tekee se, että ei kukaan voinut oikeasti pitää Nyykkäreiden musiikista. Niiden hullujen kuukausien aikana kenelläkään ei ollut kasetteja. Se yksi konsertti tuli televisiosta, mutta tytöt kiljuivat ja show peitti muutenkin musiikin alleen. No, Järviradiosta ehkä joskus tuli niiden piisi.

Ja ilmiön jälkeen sitä musiikkia ei varsinkaan missään kuullut, eikä olisi halunnutkaan kuulla. Muistikuvien mukaan se oli todella, todella äklöä.

Ei se ollut.

Vuosi sitten radiosta tuli Tonight. Se on kuin suoraan Jeff Lynnen kynästä. Miten pikkutytöille on onnistuttu myymään vuonna 1990 Electric Light Orchestraa? Ja muutamalle pikkupojalle.

Ehkä siksi, että loppujen lopuksi hyvä piisi on hyvä piisi. Nykyään ei ole ollenkaan vaikea sanoa, että Linkin Parkilla on hyviä kappaleita.

Tai on ehkä vähän. Katu-uskottavuuden nimissä mainittakoon, että juuri nyt taustalla soi King Crimsonin Epitaph.

Ei kommentteja: