Faith No More tekee paluun. Paluut ovat aina huono juttu. Ei tule mieleen yhtään hyvää sellaista.
Faith No More oli kova bändi silloin, kun kävin yläastetta. Album of the Yearia ja King for a Day:ta silloin kuunneltiin volat kaakossa. Se yksi lappajärveläinen bändi, josta ei tullutkaan kuuluisaa, taisi aika paljon ottaa mallia FNM:stä.
Sitten tiedostavana opiskelijana ostin Angel Dustin. Tiedostavina aikoina oli myös tapa kierrättää varsin rivakasti levykokoelmaa Swampparin toisen käden pajan kautta. Sinne meni joskus Bowiet, Soundgardenit ja Faith No Moret.
FNM jäi paitsioon. Kun välillä on yrittänyt kuunnella uudestaan, niin ei ole innostunut. Angel Dust vaikuttaa jopa puuduttavalta, osa FNM:stä tuo kiduttavalla tavalla mieleen maailman huonoimman bändin RHCP:n ja rokkivetonikin haen muualta.
Pelkona on, että paluu vie loputkin siitä kaipuusta, joka bändiä kohtaan on olemassa. FNM ei varmasti ole huono bändi, se vaan on tartuttanut itseensä jotain, joka on tällä hetkellä luotaan työntävää. Niin ei välttämättä ole aina, mutta nyt näyttää pahalta.
FNM:n kuunteleminen vaikuttaisi tunkkaiselta. Sen sijaan esimerkiksi nyt soiva Glasvegas on raikas. Yhden idean rokkimusiikkia, ja ideakin on aika vanha, mutta toimii, koska perusjutut toimii aina.
Kuunnelkaa Glasvegasia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti