sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Siinäpä Se

Kaksi nerouden hetkeä hetkessä.

Se: Mä halua elää. Kitarakuvio suoraan rock-musiikin huipulta.

Se: Kevyesti puoli viiteen. Sanoitus, joka yhdistää "lalalalalaaan" ja esimerkiksi tämän: "vastaan tuli linja-auto ja meihin törmäsi sun suolet oli punaiset minun lempivärini."

Lauletaan myös Jake Nymanista, ämy-festareista ja Kari Peitsamosta. Yarin havainnot ovat välillä hämmentävän lähellä Tommi Liimatan tuotantoa.

"Sillä siinä seisoi Kari Peitsamo! Hän oli niin erinäköinen kuin valokuvissa."

Sen jälkeen ja innoittamana Ratsia: Ole hyvä nyt.

On hienoa muistella aikoja, joita ei voi muistaa. Ne on ihan parhaita.

PS: Olin ihan varma, että olen kirjoittanut tänne Ratsiasta. Enpäs vaan ole. "Lontoon skidit sanoo että niillä on tylsää. Lontoon skidit sanoo ettei oo mitään telemistä. Mutta tietääks ne, millaista on Pihtiputaalla? Täällä rock'n'roll on pirun harvinaista."

Ei sitä paremmin voi sanoa.

Ei kommentteja: