Yhtenä iltana töissä, kun puheiden saattoi jo antaa karkailla, keskusteltiin Zen Cafésta.
Kun silloin soi Harri, niin tuli mieleen kuinka hienoa olisi soittaa sitä livenä känniuhosta täyttyneelle täydelle tuvalle. Paras kohta ei olisi se, kun maa järisee kansan pogotessa "tööt tööt töötin" tahtiin, vaan se kohta, kun lauletaan "myöö-hem-min illl-lal-la", koska se ennustaa kliimaksia olematta sitä.
Kun Samuli Putro pääsee kohtaan "myöö-hem-min illl-lal-la" hän tietää mitä tapahtuu muutaman sekunnin kuluttua. Luulen, että siinä tilanteessa soittaja saa tunteen vallasta. Valta kiehtoo sitäkin, joka sitä ei tunnusta. Kun tietää, että kohta koko jengi pogoo, on vaikea olla saamatta kusta päähänsä.
Ja sitä kaikki haluavat, kusta päähänsä. Sen kanssa on helpompi elää kuin olla vaan ja miettiä mitä ne minusta jattelevat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti