Forrest Gump oli ensimmäinen elokuva, jonka näin elokuvateatterissa. Olin juuri aloittanut yläasteen. Jostain syystä intoilin Forrest Gumpista ennakkoon enemmän kuin paljon mistään sitä ennen, eikä elokuvakokemus ollut kielteinen. Viisi tähteä. En muista tarkkaan, miten asiat sitten kehittyivät, mutta joka tapauksessa varmaankin jossain lukiossa tuli tiedostava vaihe, jonka aikana Forrest Gumpista ei voinut tykätä, koska se oli Hollywood-hömppää. Ja kun se pari kertaa tuli televisiosta, niin piti mainita, että huono on.
Sitten ihminen kasvaa henkisesti, ja alkaa pitää siitä, mistä pitää. Nykyisin Forrest Gump on taas viiden tähden elokuva.
Vuosien varrella asioista voi olla monta mieltä. Jos jostain levystä olen ehtinyt muodostaa erilaisia milipiteitä, niin se on The Strokesin Is This It. Taidanpa olla siitä tässäkin blogissa jotain sanonut.
The Strokes oli ensin ep:eineen vuoden 2000 hypebändi ja sitten vuonna 2001 planeetan kuumin akti, kun esikoislevy tuli kauppoihin. Parin vuoden päästä The Strokes oli ihan passé, mutta maailmassa oli 200 000 uutta newyorkilaisvaikutteista kitararockbändiä, joista 198 746:ssa oli laulajana taidekoulun suosituin uros, tai sellaiseksi tähtäävä. Sanomattakin on selvää, että tällainen kehitys ei ole edullista kenenkään mielenterveydelle, joten on luonnollista tuomiota aatteen alkutekijät kadotukseen.
Myöhemmin heidät voi sieltä kaivaa uudestaan esiin.
Millaiselta Is This It kuulostaa nyt, vuonna 2010? Saundit on aika typerät, mutta piisit on erittäin jees. Levyn kaksi vikaa piisiä jopa nostavat tunnelmaa. (Trying Your Luck, Take It Or Leave It) Kuinka monen muotibändin esikoislevyllä levyn viimeiset piisit jaksavat vielä potkia? Niinpä. Kyllä ne oli lahjakkaita jamppoja, eivätkä vain juuri oikenalaisiin farkkuihin pukeutuvia bättre folkin edustajia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti