Jukka Takalon yllättävän vanhaksi ehtinyt bändi Aknestik ei koskaan noussut pesäpallostadionrock-kategoriasta jäähallin täyttäjäksi. Vaikka bändillä on sellainenkin yhteislaulatus kuin Suomirokkia, niin jotain sellaista särmää bändissä oli, että läpimurto estyi. No, se jotain on ihan selvästi Jukka Takalon kynä.
Takalon soolotuotantoa on pakko arvostaa. Jamppa tekee melko lailla tarttuvaa musiikkia, mutta lataa teksteihin aika hankalia juttuja. Jos mies laulaa kapitalismista, homoista ja kirkkonuoresta seksiobjektina, niin voi sanoa hänen valineen hankalan tien. Radiosoittoa näin ei maksimoida.
Täytyy sanoa, että välillä Takalo ärsyttääkin, mutta parempi se kuin olla tylsä. Martinniemi on todella jylhä elämää suurempi laulu ja Jeesukseksi ristille soljuu sanoituksena kuin joku Juha Vainion parempi jenkka. Aika kieroa kamaa, mutta pakko kuunnella. Homojutut te nyt jo tiesittekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti