Vuosikatsaus 2/2

Vuoden 2012 kärki

Vuosi 2012 oli Suomessa kuulemma punkin vuosi ja maailmalla sitten... öö... jotain. Täällä hannekselassa ei tapahtunut paljon. Kun katson mitä olen puuhaillut, huoman, että rock 'n roll vaikuttaa kuolleelta. Ei se sitä ole, mutta eipä mahtunut minun vuoteeni mäiskettä.

Musiikinkuunteluvuoteeni mahtui muutama huippuhetki, jotka kestävät vertailun aiempien vuosien huippujen kanssa, mutta kärjen takana ei tapahtunut kovin paljon. Vuoden kolme kohokohtaa oli helppo poimia esiin: PMMP:n esiintyminen Seinäjoen Vauhtiajoissa, AWOLNATIONin löytyminen ja Joose Keskitalo & Kolmas Maailmanpalo soittamassa Provinssirockissa.

PMMP:n uusi levy oli aika epätasainen, mutta varsinkin kappaleet Koko show ja Tytöt kertovat koko jutun nerokkuudesta. Kumpikin kappale on aivan eri kohderyhmälle tehtyi kuin mitä minä olen, mutta kun homma toimii, niin se toimii. Silti tuo uusin levy olisi jäänyt ehkä ymmärtämättä, ellen olisi sattunut paikalle kuulemaan piisejä livenä.

Vuodesta olisi jäänyt jopa hiukan huono maku ilman AWOLNATIONia, jonka löytymishistorian olen tässä blogissa avannut. Megalithic Symphony -levy todisti minulle, että olen vielä elossa. Joku uudenlainen juttu voi iskeä.

Joosea muuten on ihan turha etsiä LastFM:n scrobbleista. Maagista live-esitystä ei jotenkin tohdi pilata kuuntelemalla musiikkia soittimesta.

Niistä scrobbleista: Vuoden kuunnelluimmaksi artistiksi nousi Frida Hyvönen, jonka olin "löytänyt" jo aiemmin. Se tarkoitti sitä, että kuuntelin Spotifysta joskus London-piisin ja olin tutustunut pintapuolisesti muuhun tuotantoon. Mutta oliko se nyt alkukevättä jolloin jysähti, kun Terribly Dark -single ilmaantui YouTubeen. Se oli menoa ja tilasin Hyvösen kaikki levyt. Ne kaikki ovat hyviä. Uusin To the Soul tuntui aluksi kärkkyvän paikkaa jopa aivan vuosikymmenen parhaiden joukkoon, mutta niin kestävä teos ei ole ollut. Terribly Dark on silti edelleen kova kappale ja levykin on erittäin hyvä.

Vuosi 2012 oli myös vuosi, jolloin löysin kunnolla Hidden Camerasin, jolta olin kuunnellut aiemmin yhtä piisiä.

Alkuvuodesta kuuntelin paljon kovaa suomalaiskolmikkoa The New Tigers, Black Twig ja French Films, joilla kaikilla on erittäin hyviä kappaleita. Syssymmällä kolmikko jotenkin unohtui, mutta uudelleenkuuntelussa en löydä mitään vikaa. Samassa indieskenessä seikkaileva Siinai levytti yhdessä Moonfacen kanssa ja tämä yhteistyö oli kevään kohokohtia sekin. Maailmalta uutta ja innostavaa indieskenessä ei nyt osunut oikein korviin. Virosta tuli hyvää soundia, Iiris ja Ewert and the Two Dragons lähinnä. Kansainvälisen läpimurron tehnyt Fun. on aika hyvä yhtye. Sitä paitsi Carly Rae Jepsenin Call Me Maybe on hyvä kappale.

Sellaiset ikisuosikit kuin Pariisin Kevät, Kent ja Absoluuttinen Nollapiste tekivät uutta musiikkia. Niihin palataan sitten joskus.

Vuoden paras piisi ei ole kuitenkaan mikään edellä mainituista. En voi valehdellakaan:

Top5 Piisit 2012:

5. Frida Hyvönen: Terribly Dark. Löysin kipinän, tapahtui paloräjähdys. Kiva tunne, kun piisi ottaa kiinni ja vie, vaikka kuinka vastustelee.
4. Burning Hearts: Into the Wilderness. Suomalaisen indiepopin komeimpia yksittäisiä väläyksiä.
3. AWOLNATION: Guilty Filthy Soul. Jotain perinteisellä tavalla ihan uutta.
2. PMMP: Koko show. Uuden levyn helmi, kotirouvalaulu, joka saa aikamiespojankin innostumaan.
1. Loreen: Euphoria. Sehän oli kuin tehty mulle.

Jottei totuus unohtuisi...