Tunne on ristiriitainen, kun suosikkibändi keikkuu läpimurron kynnyksellä. Kaikkea hyvää sille toivoisi, mutta ei hennoisi luovuttaa ihan kaikille. Kuitenkin rikotte sen. Pimeydestä pidetään nyt ääntä, Hesarikin sitä sivunsa pääjutussa mainosti suomirokin pelastajana. Hetki vielä on noussut YleX:llä tehosoittoon. Ilmassa on merkkejä.
No, mitä Pimeys tekee? Se ottaa 16.1.2015 ilmestyneellä toisella levyllään askeleen keskitietä kohti. Ensimmäinen levy alkoi sanoilla "pimeys, vanha ystävä", nyt "äiti kuoli keväällä". Ekan linen jälkeen tämä Aika tihentyy on kuitenkin vähän reippaampi ja ilmavampi kuin hieman ahdistunut esikoinen.
Ei suurta eroa ole, eikä se keskitien suunta ole kamala juttu, koska Suomesta puuttuu iso perinteinen rokkibändi ja Pimeys saisi sellainen olla. En ole kuitenkaan aivan varma, onko Pimeys tämän levyn jälkeen sitä. Kriitikoilta tulee 4 ja 5 tähteä varmasti, mutta ensikuuntelun jälkeen luulen, että koko kansan läpäisevä iskusävelmä puuttuu.
Kaiken kaikkiaan Pimeys on melkoinen keidas keskellä nykyaikaa. Ei efektejä, ei ylimääräistä melua piiseissä. Hienoja sovituksia ja loistavaa soittamista, jossa jokainen isku ja näppäily kuuluu ja on tärkeä. Tällaista soittamista on ilo kuunnella. On siellä taas sellaista kitaraa, sellaista pianoa ja sellaista svengiä, että. Että.
Yhtäkkiä toisella kuuntelukerralla tulee sitten mieleen Se-yhtye. Yarin henkeä tässä jotenkin on. Voiko olla?
(en upota tänne videota Hetki vielä -kappaleesta, koska siinä on Riku Nieminen. Haluan teitä suojella.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti