Oliksenytrumbassa tai jossain muussa tässäjokupäivä Don Huonojen keikka-arvostelu. Jonka luin. Don Huonot ei ole koskaan napannut, mutta luin ja siinä kirjoituksessa käsiteltiin myös lämppärinä ollut Egotrippi. Käsittelyn ote oli, että kovia ammattilaisia nämä Egotripin tyypit, mutta kirjoittajaan ei hlökohtaisesti kolahda.
Samaa vikaa täällä, paitsi että joistakin Egotripin kappaleista pidän kovinkin paljon ja olen tainnut tännekin sen kirjata. Ja toisia en melkein voi sietää.
Nyt sitten Egotrippi on siirtynyt jakomieliseksi kappaleiden sisällä: uuden singlen Uusi aamu runko on hiukan vaatimaton, tai pikemminkin tavanomaisen tylsä. (Vaikka se jossain määrin muistuttaa hienoa Pimeyttä.) Kappaleen pelastaa kuitenkin puolentoista minuutin kohdalla tuleva kruunaus. "ja olin niin epätoivoa täynnä, olin valmis luopumaan" -pätkä on vahvoilla jo nyt vuoden pysäyttävimmäksi hetkeksi. Valitettavasti piisi palaa tämän jälkeen täydelliseen keskinkertaisuuteen. Mutta ne on kyllä upeat, värinät aiheuttavat neljä sekuntia tjsp. ne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti