Kuten muillakin, minulla oli lukioaikoina progenuoruus, paitsi tukka oli lyhyt, hamppu ei kasvanut enkä osannut pitää mitään soitinta hyvänä. Yes, Genesis, King Crimson ja Emerson, Lake and Palmer olivat ne bändit, joita silloin kuuntelin. Sen sijaan Dream Theater -kautta minulla ei ole koskaan ollut. Nykynuoriso taitaapi oldies-progeen hurahtaessaan kaivaa esiin juuri Dream Theateria ja Marillionia, eikä tuota edellä mainittua genreä.
Kliseeseen kuuluu tietenkin se, että lukiolaiset kiinnostuvat progen lisäksi kuvataiteesta. Nykyisin se tarkoittaa varmaankin enemmän audiovisuaalista taidetta, jonka tuottamiseksi junnuilla onkin varsin päteviä leluja. En tiedä, ovatko Ossi, Tiko ja Jussi lukiolaisia vai mitä ovat, mutta voisivat olla. Aikamoista on tuo suorittaminen oheisessa musiikkivideossa, jossa hiottu progemetalli saa tuekseen laadukkaan videototeutuksen. Nykyisin nämä ekat demot eivät ole kovin kämäisiä, sano.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti