Nyt on käynyt niin, että tässä blogissa on levitetty perättömiä huhuja, nimittäin sellaisia, että Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändin uusi levy Ruuvimeisseli perseessä olisi liian tinkimätön levy: se kun on juuri sopivan.
Aloin epäillä, että "tiedot" eivät pidä paikkaansa, kun pitkäsoitto sai yhden tähden arvostelun sanomalehti Ilkassa. Siinä siis täytyi olla jotain. Nyt kun kollega ystävällisesti toi levyn kuunteluun, vahvistan, että jotain on.
Edellisen tuplan jälkeen yhtye on ruuvannut kurssia pari piirua punkimpaan suuntaan. Pääasiassa musiikki on nyt räimettä, kun aiemmin punk oli vivahde kieroutuneessa outsiderindierockissa.
Bändin ilmiömäinen kyky tuottaa nerokkaita melodianpätkiä ja kekseliästä äänimaisemaa on edelleen tallella. Materiaali osoittaa, että halutessaan THJKB voisi olla koko kansan suosikkibändi. Monesti niin sanottu epäkaupallisuus on jotenkin tyhjää uhoa. Tässä tapauksessa uho vaikuttaa uskottavalta.
(Koska jakaminen on kuitenkin iloista suurin, toivoisin, että THJKB:stä voisi tulla jotain suurta. Se vaatisi reaalimaailmassa sitä, että kansakunnan maku muuttuisi tai pikemminkin katse avartuisi. Niin, turha toivo.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti