torstai 31. joulukuuta 2009

That was the year that was

LastFM kertoo lahjomattomasti sen, mitä minä vuonna 2009 oikeasti kuuntelin. Päätöksistä ei voi valittaa.

Kuunnelluin artisti oli This Empty Flow, jota vuoden aikana kuuntelin 1835 kertaa. Toiseksi nousi Porcupine Tree 356 kuuntelukerralla ja The National nappasi pronssia 277 soitolla.

Uusia levyjä julkaisseet Mew, Rubik ja Pet Shop Boys ylsivät pistesijoille. Seitsämänneksi nousi ehdoton yllättäjä VETO, joka Provinssirockin hikisen yön innoittamana nousi peräti seitsämänneksi. Kärkipään muita uusia kasvoja ovat Glasvegas (9.), Murmansk (13.), White Lies (18.), Pintandwefall (19.) ja Rödsögården (22.). Myös The Streets nousi yhden maanisen viikon ansiosta ylös (23.).

Joensuu 1685 ei yltänyt kovin korkealle, mutta se on vuoden tärkeitä yhtyeitä. Samoin kuin on Röyksopp, jonka uutta Junioria kuuntelin usein vuoden mittaan. Manna, Vuk ja Them Crooked Vultures eivät loppuvuoden kiristä huolimatta sijoituksilla juhlineet, mutta tärkeitä ne olivat. Kentin uusi levy ei saanut sitä nousemaan 24. sijaa korkeammalle. Absoluuttinen Nollapiste oli 40.

Vuoden kuunneluin piisi oli This Empty Flow'n Untitled, joka jakaa kullan saman yhtyeen Drops-kappaleen kanssa. Vuoden 30 kuunnelluinta piisiä olivat kaikki This Empty Flow'ta, 42 kuunnelluimman joukkoon mahtui kolme muun artistin kappaletta.

Niinpä vuoden piisiksi nousee Santogoldin Lights Out 31 scrobblella, sijakin on 31. Johanna Kurkelan Sun särkyä anna mä en ja Rödsögårdenin Crimson Sky ovat seuraavat hitit. Kurkela, Rödsögården, Porcupine Tree ja Rubik kaappasivat aimo annoksen kärkisijoista This Empty Flow'n takana.

Jos esiin kaivetaan lähinnä yhdellä piisillä vaikuttaneita, niin on listattava Saint Etienne (He's on the Phone), Art Garfunkel (Bright Eyes), Timo Räisänen (About You Now), Bat For Lashes (Daniel) ja Loney, Dear (The City, The Airport).

Jos pitää erikseen nostaa esiin jotain, joka erityisesti tuo mieleen vuoden 2009, niin Rödsögårdenin muutamat piisit, VETO:n yllätysveto ja Vukin levy ovat sitä. Mew ja Kent olivat selkeitä pettymyksiä.

Ei kommentteja: