maanantai 1. joulukuuta 2014

Naisia menneisyydestä




Jotkut artistit jäävät paitsioon ilman mitään erityistä syytä. Aina kun kuuntelen Crowded Housea, ihmettelen miksi kuuntelen milloinkaan mitään muuta. Ja onkohan siitä taas vuosi tai kaksi tai kolme kun olen Finnien musiikkia kuunnellut.

Pari vuotta sitten minulle runnottiin soitettavaksi Susanne Sundførin kappale White Foxes. Totesin sen ihankivaksi ja ajattelin palata joskus asiaan ja palasinhan minä. Kuuntelin kappaleen 26.4.2012 kello 19.45, kertoo LastFM. Joten heti perään kuuntelin sen 1.12.2014 kello 20.55. Siinä välissä löysin Oskari Onnisen soittolistalta Susannen kappaleen Fade Away. Se on White Foxesia popimpi, mutta myös hyvempi. On muuten tuota ääntä kyllä tullut kuunneltua muutenkin, koskapi laulaa hän myös joillain Röyksoppin ja M83:n kappaleilla. Mutta pitääpä vähän kuunnella, joku kappale on saanut 9 miljoonaa Spotify-soittoakin. Hetikohtahan onkin vuosi 2018.

Välihuomio: on se Onnisen Spotify-lista vaan ärsyttävän varma paikka löytää musiikkia.

Sundfør on norjalainen. Manna on suomalainen. Mannaa olen kuunnellut paljonkin. Tarkemmin sanoen tokaa levyä Songs of Hope and Desirea, jolta esimerkiksi Some Girls/Some Boys on kivikova. Livenäkin olen nähnyt.

Sittemmin Manna on julkaissut Shackles-levyn, jota kehuttiin ja jota en kuunnellut. Sittemmin Manna on tullut maineikkaaksi Kerkko Koskinen Kollektiivissa. Sittemmin Manna on antanut aika ärsyttäviä lehtihaastatteluja.

Ei olisi vähempää voinut Manna kiinnostaa, ennen kuin törmäsin OSKARI ONNISEN SOITTOLISTALLA Mannan uuteen kappaleeseen Mobile. Mobile pysäyttää. Se on Mannan paras kappale ja aika korkealla, kun tämän vuoden piisejä joskusehkäjoskus rankataan.

Ei oo videoo, mutta on SoundCloud ja Spotify. Se on viisi sekuntia ja kappaleen sisässä ollaan. Ja vasta sitten alkaa laulu...

https://soundcloud.com/soliti/manna-mobile

http://open.spotify.com/track/3zZcBIdqLGaGI5V9wgvqfz

Kun ei ollut varaa kuvata perunalla, kuvattiin nauriilla.


Ei kommentteja: