Monta kertaa olen lukenut bändistä nimeltä Särkyneet ja antanut olla: varmaan hyvä, kiva kiva, sitten joskus. Sitten suurisieluinen ihminen AWe kertakaikkiaan työnsi bändin kurkusta alas. Hyvä kun väkipakon eteen asetti, sillä Särkyneet on hyvä. Punk-taustaa soittajapojilla, vähän nätimpää, mutta rokua meininkiä laulajattarella.
Kappaleet pysyvät 2 minuutissa, niissä ei soiteta turhanpäiviäisiä ja kerrotaan aina tarina. Myönnettävä on, että jos levy levyn perään Särkyneitä luukuttaa, niin uupumus voi iskeä, mutta kannattaako sitten tuolla tavalla alkaa pakkomielteiseksi, mitä?? Eikö voi vain kuunnella reipasta rock-meininkiä juuri sopiva annos, ei sitä tarvitse ähkyyn tunkea.
Joku hyvä koira on hyvä kappale aloittaa, vaikka koirat on tyhmiä. (2 minuuttia ja 5 SEKUNTIA. Ai, ai, paha homma.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti