Kyllä mä tykkään. Meikä ja teinitytöt tykkää.
Wiidakon toinen levy Asiat joita et voi koskaan saavuttaa vuodelta 2008 löytyi alelaarista ja tarttui mukaan. Pelkäsin, ettei kuoliaksi vaiettu levy saavuta debyytin Uusi järjestys hienoutta, mutta toisin on. Eittämättä Wiidakko on Suomen aliarvostetuimpia yhtyeitä.
Ymmärrän kyllä miksi Wiidakko myös ärsyttää. Bändissä on vähän poseeraajien vikaa, sillä on maneereja ja laulaja paiNOTtaAA saaaNOOOjaaa ku-MAL-LI-seees-ti. Lisäksi bändi on liian tietoinen skenettämisestä tehdäkseen mahtavista piisiaihioistaan todellisia kansanralleja. Esimerkiksi tämän kakkoslevyn loppupuolella oleva Juhlat on noin millin päässä kaikkien aikojen hitistä, jota kymmenet tuhannet kännipäiset festivaalivieraat laulavat yhteen ääneen. Bändi voisi olla niin iso, että kun sen nokkamies pääsisi Kuorosotaan, niin Pihtiputaan mummo tuntisi ilman inserttiäkin kuka on kyseessä.
1 kommentti:
Hei, minunkin mukaani tuo kyseinen levy tarttui tässä vasta kaupan alelaarista! Hyvä kirjoitus, olen kyllä samaa mieltä :)
Lähetä kommentti