Enimmäkseen Elvis Costelloa on tullut pidettyä mukavana miehenä, joka tekee hauskaa musiikkia, pystyy isännöimään talk show'ta ja on innokas musiikkifani. Costellolta puuttuu täysosumahitti tai SE albumi. Ei, ei Alison aivan riitä. Siksi Costello jää helposti kolmosketjun sentteriksi tekemään pyyteetöntä työtä muiden eteen.
Mutta kun Elvarille antaa peliaikaa, ja keskittyy seuraamaan suorituksia kentällä, niin sitä alkaa aivan eri tavalla arvostaa miestä. Costello tekee pienet asiat oikein, sijoittuu huvin, pitää tason korkeana illasta toiseen, on varmaotteinen ja silti luova. Costello myös pitää vaihdot lyhyinä. Hän ei jää odottamaan, että parrasvalon ohjaaja ehtii mukaan vauhtiin, vaan Costello hoitaa duuninsa ja siirtyy seuraavan tehtävän pariin.
Ihan randomilla otetaan Elvis Costello and the Attractionsin levy Get Happy!! Noin soi hieno The Imposter, 1:58 riittää piisille, ja kun saan tämän kirjoituksen valmiiksi ovat soineet jo Secondary Modern, King Horse, Possession ja Men Called Uncle. Vain King Horse menee sekunnilla yli kolmen minuutin, mutta kaahauksesta ei ole kyse. Näihin mahtuu urkusoolotkin.
Musiikin juhlaa, ei voi muuta sanoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti